Miten korvatulehdus hoidetaan?

Hoidon aloituksessa on kaikkein tärkeintä korvakivun hoito, joka voidaan aloittaa jo kotona. Antibioottikuuria ei aina tarvita tulehduksen hoitamiseen. Osalla lapsista äkilliseen välikorvatulehduksen tuottama neste häviää välikorvasta muutamassa viikossa ilman antibioottikuuria. Välikorvatulehdus on bakteeri-infektio, joka puolestaan käynnistää elimistön tulehdusreaktion eli valkosolujen ja tulehdusnesteen kertymisen korvaan. Korvamärkä on tulehdusnestettä. Valkosolujen tehtävänä on tuhota bakteerit, mikä johtaa korvan parantumiseen.

Välikorvatulehdus voi siis parantua elimistön omien puolustusmekanismien toimesta. On arvioitu, että jopa noin 70 % korvatulehduksista paranisi ajan ajan kuluessa ilman lääkitystä. Esimerkiksi Hollannissa on tapana seurata korvan tilaa tulehduksen alkuvaiheessa ilman suun kautta annettavaa antibioottihoitoa.

Suomessakin on viime vuosina keskusteltu paljon korvatulehduksen hoidosta, sillä se on tärkein lasten antibioottihoidon kohde. Tavoitteena ehdottomasti on, että antibioottihoito annettaisiin vain lapsille, jotka siitä hyötyvät. Ongelmaksi koituu se, että alkuvaiheen löydösten perusteella ei voi luotettavasti ennustaa, mikä tulehduksista on itsestään paraneva ja mikä vaatii antibioottihoidon. Se  tiedetään, että molemmissa korvissa oleva tulehdus sekä ilmastointiputken sisältävän korvan tulehdus harvoin paranevat itsestään.

Mikäli lääkäri ja vanhemmat päätyvät lieväoireisen lapsen hoitamiseen ilman antibioottikuuria, lapsen tilaa on seurattava tarkasti. Lääkärintutkimus on tarpeen uusia 2–3 päivän kuluttua, jollei lapsen oireet ole tuolloin jo selvästi helpottaneet.

Luotettava lääkärin tekemä diagnoosi on edellytyksenä antibioottihoidon aloitukselle.Välikorvatulehdus hoidetaan Suomessa usein antibiooteilla, sillä märkäisen välikorvantulehduksen aiheuttajana on useimmiten potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit- tosin usein yhdessä virusten kanssa. Kuuri saattaa nopeuttaa korvaoireiden häviämistä hoidon alussa ja estää taudin pitkittymisen. Jos lapselle aloitetaan antibioottikuuri, ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan amoksisilliinia tai V-penisilliiniä. Myös muita vaihtoehtoja lääkkeeksi on olemassa. Antibiootin valinnassa otetaan huomioon lapsen ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Lääkärin valittavana on useita eri antibiootteja, joista on tarjolla erinimisiä valmisteita. Lääkkeestä ja potilaan tilanteesta riippuen hoito voi kestää kerta-annoksesta yli viikon kuuriin. Tavallisimpien penisilliinivalmisteiden kohdalla lääkityksen kesto on yleensä 5–7 vuorokautta. Uusiutuneiden korvatulehdusten hoidossa saatetaan käyttää herkästi 10 vuorokaudenkin lääkitystä.

Tulehdus rauhoittuu korvassa hoidon alettua noin 2–3 päivässä. Usein korvakipu saattaa lakata jo seuraavana päivänä. Särkylääkettä kannattaa antaa lapselle ainakin yöaikaan 1–2 päivää antibioottihoidon aloittamisesta. Korvan kokonaisvaltainen paraneminen vie useita viikkoja. Välikorvamärkä muuttuu aluksi kirkkaaksi eritteeksi, jonka häviäminen välikorvasta saattaa kestää pitkäänkin. Sopiva jälkitarkastusaika on 3–4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Tällöin olisi hyvä arvioida tärykalvon liikkuvuutta tavallisen korvatutkimuksen lisäksi. Korvatulehduksen paraneminen voidaan todeta vain korvaan katsomalla. Jälkitarkastus on siis tarpeen, jotta varmistetaan ettei korvassa ole enää märkää tai muutakaan eritettä.

Jos oireet eivät antibioottihoidosta huolimatta helpota, lääkärin on syytä toistaa korvatarkastus jo lääkehoidon aikana. Usein tällaisessa tilanteessa antibiootti ei tehoa korvaeritteestä löytyvään bakteeriin. Pitkittyneet oireet saattavat johtua myös hengitysteiden virusinfektion jatkumisesta, vaikka välikorvan bakteeritulehdus olisikin paranemassa. Tällaisessa tapauksessa lääkkeen vaihdosta ei ole hyötyä.

Joskus äkillisen korvatulehduksen aikana päädytään hoitotoimenpiteenä tärykalvopistoon, joka on vaaraton toimenpide. Sen avulla korvakipu hellittää nopeasti. Märkänäyte voidaan ottaa bakteeriviljelyä varten tärykalvopiston avulla, jolloin pitkittyneessä tulehdustilassa voidaan tunnistaa tulehduksen aiheuttaja. Epäselvissä tapauksissa, kuten tärykalvon ollessa samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on ainoa keino tutkia, onko välikorvassa eritettä. Ongelmana tärykalvon puhkaisussa on se, että puudutus ei täysin poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Lisäksi sen tarpeellisuutta ja hyötyä yksinkertaisen korvatulehduksen hoidossa ei ole kiistattomasti osoitettu. Tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä hyvin ilman tärykalvopistoa, mutta riippuen lapsen olotilasta ja kivun määrästä tai tulehduksen ongelmallisuudesta, tärykalvopisto ja märkäeritteen tutkiminen voivat olla hyödyksi hoitoa suunniteltaessa.

Uutta jälkitarkastusta ei tarvita, jos lapsi kuulee normaalisti, tärykalvo on normaali eikä välikorvassa ole nestettä ja oireita ei enää ole. Uusi jälkitarkastus on tarpeen kuukauden kuluttua, jos lapsi on oireeton, mutta välikorvassa on edelleen nestettä. Eri lääkeaineen sisältävä antibioottikuuri määrätään jo käytetyn antibioottihoidon lisäksi, jos välikorvatulehdukseen viittaavia oireita esiintyy lapsella edelleen. Jälkitarkastus tehdään jälleen kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Jälkitarkastus voidaan korvata mahdollisesti koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla.

Syksyllä ja talvella saatetaan lapsella todeta sairastetun korvatulehduksen jälkeen 2–3 viikon kuluttua jo uusi tulehdus. Kyseessä on yleensä uusi tulehdus eikä vanhan tulehduksen jatkuminen. Yleensä uuden tulehduksen on aiheuttanut tuore flunssa. Uusiutumista ilmenee kolmanneksella lapsista ja valtaosalla tilanne rauhoittuu pari tulehdusta sairastettua. Osa lapsista joutuu ”korvakierteeseen” eli korvatulehdukset uusiutuvat tiheään tahtiin. Neljää tulehdusta puolen vuoden aikana pidetään epävirallisena rajana ”korvakierteelle”. Syytä toisten lasten useisiin korvatulehduksiin ei tiedetä. Herkkyys saattaa ainakin osittain liittyä korvatorven toimintaan.