1. Korvan rakenne
2. Mikä on korvatulehdus? Miten se syntyy?
3. Korvatulehduksen oireet
4. Milloin lääkäriin?
5. Miten korvatulehdus todetaan?
6. Miten korvatulehdus hoidetaan?
7. Voiko korvatulehduksia ehkäistä?
1. Korvan rakenne
Ihmisen korva voidaan jakaa kolmeen osaan; ulkokorva, välikorva ja sisäkorva. Ulkokorvaan kuuluvat korvalehti ja korvakäytävä. Välikorvassa ovat tärykalvo, kuuloluut sekä soikea ikkuna. Sisäkorvan muodostavat tasapaino- ja kuuloelimen pääte-elimet. Kun puhutaan korvatulehduksesta, tarkoitetaan yleensä välikorvatulehdusta. Tärykalvon takana olevaan tilaan kertyy tulehdusnestettä, märkäistä eritettä.
2. Mikä on välikorvatulehdus? Miten se syntyy?
Korvatulehdus eli välikorvatulehdus (Otitis media acuta eli otiitti) on lähinnä pienten lasten sairaus. Useimmin korvatulehduksia sairastavat 1–3-vuotiaat ja yli 90 % tulehduksista on alle 5-vuotiailla. Korvatulehdus ja flunssa ovat tavallisimmat syyt pienten lasten lääkärikäynteihin. Arvion mukaan Suomessa todetaan joka vuosi noin puoli miljoonaa äkillistä välikorvatulehdusta. Välikorvatulehdus voi parantua itsekseenkin, mutta usein määrätään luotettavan tutkimuksen perusteella myös antibioottikuuri. Tärkeintä hoidon aloituksessa on korvakivun tehokas hoito.
Välikorvatulehduksessa tärykalvossa on selvät tulehduksen merkit, ja välikorvassa on nestettä. Tärykalvo ei useinkaan liiku normaalisti välikorvan ollessa tulehtuneena.
Yleensä välikorvatulehdus ilmenee viruksen aiheuttaman hengitystieinfektion jälkiseurauksena. Nykytietämyksen mukaan osa tulehduksista on virusten ja bakteerien yhdessä aiheuttamia. Korvatulehdusta edeltää yleensä limainen hengitystietulehdus. Korvatorvi toimii välikorvan paineentasaajana yhdistäen välikorvan ja takanielun. Flunssan aikana limakalvot ovat turvoksissa ja limaneritys on runsasta, mikä häiritsee paineentasausta. Nenänielussa oleville bakteereille luodaan näin otolliset olosuhteet tulehduksen aiheuttamiseksi välikorvassa. Tutkimuksissa on todettu, että hengitystieinfektiot ovat tärkein korvatulehduksille altistava tekijä. Herkkyys sairastua korvatulehdukseen uskotaan liittyvän korvatorven rakenteellisiin ja toiminnallisiin eroihin. Korvatulehdusta ei aiheuta ulkoiset syyt, esimerkiksi huono korvien suojaaminen kylmällä ilmalla, ja se ei myöskään tartu lapsesta toiseen.
3. Korvatulehduksen oireet
Välikorvatulehdusta sairastavalla lapsella on yleensä nuhaa ja yskää. Selvästi kuumetta on vain neljäsosalla lapsista. Osalla lapsista esiintyy myös silmän sidekalvontulehdusta. Korvakipu on tärkeä oire, ja sitä esiintyy noin 75 %:lla korvatulehduspotilaista. Isommat lapset kertovat korvan särkevän ja joskus myös valittavat kuulon huonontumista. Pienillä lapsilla kiputuntemukset esiintyvät ennen kaikkea yölevottomuutena, sillä välikorvan märkä painaa makuuasennossa tärykalvoa. Pienet lapset saattavat haroa kipeitä korviaan. Korvien harominen on imeväisillä varsin yleistä eikä yleensä liity korvatulehdukseen, vaan esimerkiksi väsymiseen. Neljäsosa korvatulehduksista on kivuttomia. Oireina ovat lähinnä yskä ja pitkittynyt nuhaisuus sekä tukkoisuus.
Korvakipu ei aina ole merkki hoidettavasta välikorvatulehdusta, sillä limaisuus voi aiheuttaa kivuliasta painetta korvassa. Myös nielutulehdus voi aiheuttaa pienille lapsille korvakipua. Välikorvatulehdus voi aiheuttaa myös ruokahaluttomuutta, oksentelua tai ripulia. Jos hengitystieinfektion oireet puuttuvat, korvatulehdusta ei yleensä tarvitse epäillä.
4. Milloin lääkäriin?
Milloin on hyvä lähteä lääkäriin epäiltäessä korvatulehdusta?
Korvatulehduksen toteaminen ja hoito edellyttävät käytännössä aina lääkärin tutkimusta.
Lääkäriin kannattaa olla yhteydessä, kun
- Flunssainen lapsi on kivulias tai alkaa heräilemään yöllä.
- Pienen lapsen flunssa jatkuu yli kahden viikon ajan.
- Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen valittaa korvakipua.
- Korvasta alkaa vuotaa märkää.
- Silmien rähmiminen jatkuu, vaikka siihen on olemassa jo hoito.
- Lapsi, jolla on ilmastointiputket korvissa, muuttuu kivuliaaksi tai
- korva alkaa vuotaa tai
- vuoto ei lopu useita päiviä kestäneestä antibioottihoidosta huolimatta.
- Herää epäilys lapsen kuulon heikentymisestä.
Lääkäriin ei tarvitse lähteä heti (esimerkiksi yöaikaan), jos kotona on sopivaa kipulääkettä, kuten parasetamolia, ibuprofeenia tai naprokseenia. Korvat on kuitenkin syytä tarkastuttaa vastaanotolla, vaikka kipu olisikin lakannut aamuun mennessä, sillä kivun häviäminen ei sulje pois välikorvatulehdusta.
5. Miten korvatulehdus todetaan?
Korvakipu alkaa useasti yöllä ja tällöin on päätettävä, lähdetäänkö lääkäriin heti vai aamulla. Hoidon ensiapuna voidaan käyttää kuumelääkkeitä. Tulehduksen hoidon onnistuminen ei edellytä välitöntä lääkäriin lähtemistä, vaan käynti voidaan hyvin siirtää aamuun tai seuraavaan päivään. Jos kotona on puuduttavia korvatippoja, voidaan niitä käyttää lisälääkityksenä.
Kuumelääkettä voi annostella lapselle turvallisesti yöllä lääkkeen ohjeiden mukaan, vaikka tilanne olisi epäselväkin. Aamulla on tarpeen viedä lapsi lääkäriin, vaikka hän ei enää olisi niin kivuliaskaan, sillä pystyasennossa tulehduskipu usein helpottuu.
Korvatulehdus todetaan tutkimalla lapsen korvat. Kotikonstein, kuten korvalehden painelun tai liikuttelun avulla korvatulehdusta ei voida varmuudella todeta. Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvan tilan tutkimista. Tutkimuksessa käytetään yleensä korvan tähystämiseen tarkoitettua laitetta eli otoskooppia.
Tutkimuksessa voidaan käyttää myös tympanometriaa, joka on helppo, nopea ja kivuton toimenpide. Tympanometri antaa luotettavan tuloksen korvan tilasta. Välikorvatulehduksen havainnointi korvalampulla on yleensä selkeä, jos punertavan ja usein pullottavan tärykalvon takana välikorva on täynnä kellertävää märkää. Märkäerite välikorvassa on korvatulehduksen merkki.
Aina korvalöydös ei ole yksiselitteisesti selkeä tulehdustila. Esimerkiksi punertava tärykalvo ilman nähtävää märkää välikorvassa voi olla merkki alkavasta korvatulehduksesta, ohimenevästä virusärsytyksestä tai lapsen itkemisen aiheuttamasta "huutopunoituksesta". Toisaalta välikorvassa voi olla eritettä ilman selviä tulehduksen merkkejä hengitystietulehduksen yhteydessä. Lisäksi korvaoireet ja -löydökset saattavat melko nopeasti muuttua.
Esimerkiksi korvamärkä voi ilmaantua muutaman tunnin aikana, joten yöllinen korvakipu on seurausta reilusta tulehduksesta huolimatta edellispäivän lääkärin tutkimuksesta, jossa korvat olivat vielä terveet.
6. Miten korvatulehdus hoidetaan?
Hoidon aloituksessa on kaikkein tärkeintä korvakivun hoito, joka voidaan aloittaa jo kotona. Antibioottikuuria ei aina tarvita tulehduksen hoitamiseen. Osalla lapsista äkilliseen välikorvatulehduksen tuottama neste häviää välikorvasta muutamassa viikossa ilman antibioottikuuria. Välikorvatulehdus on bakteeri-infektio, joka puolestaan käynnistää elimistön tulehdusreaktion eli valkosolujen ja tulehdusnesteen kertymisen korvaan. Korvamärkä on tulehdusnestettä. Valkosolujen tehtävänä on tuhota bakteerit, mikä johtaa korvan parantumiseen.
Välikorvatulehdus voi siis parantua elimistön omien puolustusmekanismien toimesta. On arvioitu, että jopa noin 70 % korvatulehduksista paranisi ajan kuluessa ilman lääkitystä. Esimerkiksi Hollannissa on tapana seurata korvan tilaa tulehduksen alkuvaiheessa ilman suun kautta annettavaa antibioottihoitoa.
Suomessakin on viime vuosina keskusteltu paljon korvatulehduksen hoidosta, sillä se on tärkein lasten antibioottihoidon kohde. Tavoitteena ehdottomasti on, että antibioottihoito annettaisiin vain lapsille, jotka siitä hyötyvät. Ongelmaksi koituu se, että alkuvaiheen löydösten perusteella ei voi luotettavasti ennustaa, mikä tulehduksista on itsestään paraneva ja mikä vaatii antibioottihoidon. Se tiedetään, että molemmissa korvissa oleva tulehdus sekä ilmastointiputken sisältävän korvan tulehdus harvoin paranevat itsestään.
Mikäli lääkäri ja vanhemmat päätyvät lieväoireisen lapsen hoitamiseen ilman antibioottikuuria, lapsen tilaa on seurattava tarkasti. Lääkärintutkimus on tarpeen uusia 2–3 päivän kuluttua, jollei lapsen oireet ole tuolloin jo selvästi helpottaneet.
Luotettava lääkärin tekemä diagnoosi on edellytyksenä antibioottihoidon aloitukselle.Välikorvatulehdus hoidetaan Suomessa usein antibiooteilla, sillä märkäisen välikorvantulehduksen aiheuttajana on useimmiten potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit- tosin usein yhdessä virusten kanssa. Kuuri saattaa nopeuttaa korvaoireiden häviämistä hoidon alussa ja estää taudin pitkittymisen. Jos lapselle aloitetaan antibioottikuuri, ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan amoksisilliinia tai V-penisilliiniä. Myös muita vaihtoehtoja lääkkeeksi on olemassa. Antibiootin valinnassa otetaan huomioon lapsen ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Lääkärin valittavana on useita eri antibiootteja, joista on tarjolla erinimisiä valmisteita. Lääkkeestä ja potilaan tilanteesta riippuen hoito voi kestää kerta-annoksesta yli viikon kuuriin. Tavallisimpien penisilliinivalmisteiden kohdalla lääkityksen kesto on yleensä 5–7 vuorokautta. Uusiutuneiden korvatulehdusten hoidossa saatetaan käyttää herkästi 10 vuorokaudenkin lääkitystä.
Tulehdus rauhoittuu korvassa hoidon alettua noin 2–3 päivässä. Usein korvakipu saattaa lakata jo seuraavana päivänä. Särkylääkettä kannattaa antaa lapselle ainakin yöaikaan 1–2 päivää antibioottihoidon aloittamisesta. Korvan kokonaisvaltainen paraneminen vie useita viikkoja. Välikorvamärkä muuttuu aluksi kirkkaaksi eritteeksi, jonka häviäminen välikorvasta saattaa kestää pitkäänkin. Sopiva jälkitarkastusaika on 3–4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Tällöin olisi hyvä arvioida tärykalvon liikkuvuutta tavallisen korvatutkimuksen lisäksi. Korvatulehduksen paraneminen voidaan todeta vain korvaan katsomalla. Jälkitarkastus on siis tarpeen, jotta varmistetaan ettei korvassa ole enää märkää tai muutakaan eritettä.
Jos oireet eivät antibioottihoidosta huolimatta helpota, lääkärin on syytä toistaa korvatarkastus jo lääkehoidon aikana. Usein tällaisessa tilanteessa antibiootti ei tehoa korvaeritteestä löytyvään bakteeriin. Pitkittyneet oireet saattavat johtua myös hengitysteiden virusinfektion jatkumisesta, vaikka välikorvan bakteeritulehdus olisikin paranemassa. Tällaisessa tapauksessa lääkkeen vaihdosta ei ole hyötyä.
Joskus äkillisen korvatulehduksen aikana päädytään hoitotoimenpiteenä tärykalvopistoon, joka on vaaraton toimenpide. Sen avulla korvakipu hellittää nopeasti. Märkänäyte voidaan ottaa bakteeriviljelyä varten tärykalvopiston avulla, jolloin pitkittyneessä tulehdustilassa voidaan tunnistaa tulehduksen aiheuttaja. Epäselvissä tapauksissa, kuten tärykalvon ollessa samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on ainoa keino tutkia, onko välikorvassa eritettä. Ongelmana tärykalvon puhkaisussa on se, että puudutus ei täysin poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Lisäksi sen tarpeellisuutta ja hyötyä yksinkertaisen korvatulehduksen hoidossa ei ole kiistattomasti osoitettu. Tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä hyvin ilman tärykalvopistoa, mutta riippuen lapsen olotilasta ja kivun määrästä tai tulehduksen ongelmallisuudesta, tärykalvopisto ja märkäeritteen tutkiminen voivat olla hyödyksi hoitoa suunniteltaessa.
Uutta jälkitarkastusta ei tarvita, jos lapsi kuulee normaalisti, tärykalvo on normaali eikä välikorvassa ole nestettä ja oireita ei enää ole. Uusi jälkitarkastus on tarpeen kuukauden kuluttua, jos lapsi on oireeton, mutta välikorvassa on edelleen nestettä. Eri lääkeaineen sisältävä antibioottikuuri määrätään jo käytetyn antibioottihoidon lisäksi, jos välikorvatulehdukseen viittaavia oireita esiintyy lapsella edelleen. Jälkitarkastus tehdään jälleen kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Jälkitarkastus voidaan korvata mahdollisesti koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla.
Syksyllä ja talvella saatetaan lapsella todeta sairastetun korvatulehduksen jälkeen 2–3 viikon kuluttua jo uusi tulehdus. Kyseessä on yleensä uusi tulehdus eikä vanhan tulehduksen jatkuminen. Yleensä uuden tulehduksen on aiheuttanut tuore flunssa. Uusiutumista ilmenee kolmanneksella lapsista ja valtaosalla tilanne rauhoittuu pari tulehdusta sairastettua. Osa lapsista joutuu ”korvakierteeseen” eli korvatulehdukset uusiutuvat tiheään tahtiin. Neljää tulehdusta puolen vuoden aikana pidetään epävirallisena rajana ”korvakierteelle”. Syytä toisten lasten useisiin korvatulehduksiin ei tiedetä. Herkkyys saattaa ainakin osittain liittyä korvatorven toimintaan.
7. Voiko korvatulehduksia ehkäistä?
Korvatulehduksen ehkäisimeksi ei ole olemassa varmoja keinoja. Perinteisesti suositellaan, että flunssan aikana lapsen sängyn pääpuolta pidetään kohoasennossa, jolloin liman valuminen korviin saattaa vähentyä ja lapsella on helpompi muutenkin tukkoisena hengittää. Välikorvatulehdus on useimmiten flunssan jälkitauti, joten korvatulehdusten vähenemistä edesauttaisi flunssan väheneminen. Tämä lienee kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa.
Korvatulehdusten ehkäisyä on tutkittu monen eri keinon avulla. Ksylitolipurukumin ja -mikstuuran on osoitettu vähentävän ainakin jonkin verran äkillisen välikorvatulehduksen esiintymistä säännöllisesti viisi kertaa päivässä käytettynä. Noin kolmasosa influenssaepidemian aikaisista välikorvatulehduksista on tutkimusten mukaan pystytty ehkäisemään influenssarokotteella. Ilmastointiputkilla on liimakorvataudin hoidon lisäksi todettu olevan jonkin verran välikorvatulehduksia ehkäisevää vaikutusta. Antibioottiestohoitoa on kokeiltu korvakierteisille lapsille leikkaushoitoa odoteltaessa. Estolääkitystä voidaan antaa myös lapsille, joilla tulehdukset jatkuvat leikkaushoidosta huolimatta. Estohoidossa lääkettä annetaan pieni määrä iltaisin muutaman kuukauden, esimerkiksi talvikauden, ajan. Estohoidon suosio on viime vuosina vähentynyt.
Nenän limakalvoja supistavilla lääkkeillä, probiooteilla tai kitarisan poistolla ei ole osoitettu olevan tehoa välikorvatulehdusten ehkäisyssä.
