Antibioottien kulutus Suomessa ja Euroopassa

Bakteerit tulevat kaiken aikaa vastustuskykyisemmiksi antibiooteille, siksi Euroopan tautikeskus (ECDC) kerää tietoa antibioottien käytöstä 28:sta Euroopan maasta. Kulutusta seurataan vain kotihoidon osalta, joten sairaaloissa käytettävistä antibioottimääristä tai ilman reseptiä myytävistä antibiooteista ei ole yhtä kattavia kansainvälisiä lukuja. Valtaosa antibioottien käytöstä tapahtuu kuitenkin sairaaloiden ulkopuolella.

Jotta antibioottien kulutusta voitaisiin vertailla eri maiden välillä, Maailman terveysjärjestön (WHO) määrittelemän laskennallisen vuorokausiannoksen DDD (Defined Daily Dose) avulla eri sairauksiin käytettävät erilaiset antibiootit suhteutetaan vertailukelpoisiksi. Oheisessa taulukossa vuorokausiannos esitetään tuhatta asukasta kohden per päivä. Luku esittää promilleina vuorokausiannoksen verran antibiootteja päivittäin käyttävän väestön osan. Suomen luku 17 tarkoittaa, että tilastollisesti 1,7 prosenttia väestöstä eli keskimäärin 90 000 suomalaista käyttää antibiootteja vuoden jokaisena päivänä. Antibioottien käyttö vaihtelee vuodenajan mukaan kaikkialla Euroopassa, ja talvella kulutus on noin 25 prosenttia korkeampi kuin kesällä.

Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2009. Lähde: ESAC (European Surveillance of Antimicrobial Consumption, http://ecdc.europa.eu/en/eaad/Documents/EAAD-2011-Summary-Antimicrobial-Consumption-data.pdf)

Antibioottikuuri kasvattaa riskiä korvatulehduksen uusiutumiseen

British Medical Journalissa julkaistiin 1/2 - 2 vuotiailla hollantilaislapsilla suoritettu tutkimus^[1], jossa selvitettiin antibioottihoidon pitkäaikaisvaikutuksia välikorvatulehduksen uusiutumiseen.

Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää: ensimmäinen ryhmä sai antibioottikuurina amoksisilliiniä ensimmäiseen äkilliseen välikorvatulehdukseen, ja toinen ryhmä lumelääkkeen eli täsmälleen antibioottilääkettä muistuttavan harmittoman aineen. Tällöin vanhemmat eivät tienneet saiko heidän lapsensa antibioottihoitoa vai ei. Ja näin heidän ennakkokäsityksensä eivät vaikuttaneet hoidon ja tutkimuksen lopputuloksiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että antibioottihoidon saaneilla lapsilla välikorvatulehdus uusiutui 63 prosentin todennäköisyydellä seuraavan kolmen ja puolen vuoden aikana. Ilman antibioottia olleet lapset saivat uuden välikorvatulehduksen 43 prosentin todennäköisyydellä. Loppupäätelmänä oli että, koska antibiootilla hoidetut lapset saavat uuden välikorvatulehduksen todennäköisemmin kuin ilman antibioottia hoidetut lapset, on lakiin pohjautuva antibioottien käytön rajoitus perusteltua. Taustana päätelmälle on se, että joissakin maissa antibiootteja voi ostaa ilman lääkärin reseptiä. Hollannissa ihmisten hoitoon antibiootteja käytetään vähiten Euroopassa (eläimille valitettavasti enemmän); Suomi on Euroopan keskitasoa ja eniten antibiootteja käytetään Ranskassa^[2].

 Viitteet:

[1] Recurrence up to 3,5 years after antibiotic treatment of acute ototis media in very young Dutch children: survey of trial participants, BMJ 2009;338; b2525

[2] Outpatient antibiotic use in Europe and association with resistance: a cross-national database study, Lancet 2005; 365: 579-87

Korvatulehduksen diagnoosi on vaativa tehtävä

Lienee aika yleinen uskomus on, että korvaan katsomalla on helppo todeta, onko lapsella välikorvatulehdus vai ei. Todellisuudessa äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosi on hankala tehtävä. Hyvän diagnoosin tekeminen on kuitenkin edellytys onnistuneelle hoidolle.

Korvakipu tai poikkeavalta näyttävä tärykalvo eivät yksinään riitä äkillisen välikorvatulehduksen toteamiseen. Tavallisesti äkillinen välikorvatulehdus todetaan ylähengitystieinfektion eli flunssan yhteydessä välikorvassa olevana eritteenä. Ensimmäinen tekijä on siis, että lapsella on flunssa. Lapsella voi olla oireina korvakipua, itkuisuutta, korvien haromista, kuumetta, yöllistä rauhattomuutta, eritteen vuotamista korvista tai kurkkukipua.

Yksittäinen oire, joka parhaiten ennustaa korvatulehdusta on korvakipu. Sen ennustavuus on noin 50 prosenttia, eli se ei yksinään ole kovin hyvä ennustaja. Tutkimuksissa on havaittu, että suurella osalla lapsista, joilla on välikorvatulehdus, ei ole korvakipua tai kuumetta. Eräässä tutkimuksessa korvakipua, itkuisuutta ja kuumetta havaittiin 90 prosentilla lapsista, joilla todettiin korvatulehdus. Hankalaksi asian teki se, että samat oireet olivat myös 70 prosentilla lapsista, joilla ei ollut korvatulehdusta.

Välikorvatulehduksen diagnoosi rakentuu useiden asioiden yhdistelmästä, jossa tärykalvon ulkonäkö ja toiminta ovat tärkeitä tekijöitä. Lääkäri tähystää tärykalvoa otoskoopin avulla. Usein korvakäytävän vaha estää näkyvyyden tärykalvolle, ja liiallinen vaha on tarpeen poistaa. Tärykalvon väri, asento, läpinäkyvyys ja liikkuvuus antavat tärkeitä vihjeitä siitä, onko välikorvassa tulehdukseen viittaavaa eritettä. Mikäli käytössä on teknisiä apuvälineitä kuten tympanometri tai reflektometri, ne helpottavat välikorvassa olevan eritteen havaitsemista.

Kaikkien näiden seikkojen kunnollinen toteaminen vaatii aikaa, jota pieni potilas harvoin haluaa lääkärilleen antaa. Asiakkaan yhteistyöhaluttomuus tekeekin äkillisen välikorvatulehduksen havaitsemisesta vielä entistäkin vaikeampaa.

Tunnistavatko vanhemmat äkillisen korvatulehduksen oireiden perusteella?

Olemme aikaisemmin kertoneet tällä palstalla, että äkillisen välikorvatulehduksen diagnosointi ei ole lääkärille yksinkertainen tehtävä. Kun lapsi on flunssan aikana kärttyinen, itkuinen tai nukkuu huonosti, vanhempien mieleen nousee epäilys korvatulehduksesta. Kuinka tarkka on vanhempien kyky tunnistaa lapsensa korvatulehdus pelkkien oireiden perusteella? Siihen kysymykseen pyrki vastaamaan Turun yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2010 tehty tutkimus (Laine et all, "Symptoms or symptom-based scores cannot predict acute otitis media at otitis-prone age", Pediatrics. 2010 May).

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin vanhempien epäilys korvatulehduksesta ennusti lääkärin tekemää diagnoosia. Vanhemmat perustivat oman epäilynsä äkillisen välikorvatulehduksen yhteydessä esiintyviin oireisiin, joita ovat esimerkiksi:

• - rauhaton uni
• - korvien harominen
• - kuume
• - erilaiset vatsaoireet
• - nuha ja kurkkukipu

Tutkimuksessa havaittiin, että 469:stä tutkitusta lapsesta, joilla vanhemmat uskoivat olevan korvatulehduksen, 237:llä oli äkillinen välikorvatulehdus ja 232:lla lapsella oli hengitystieinfektio eli tavallinen flunssa ilman äkillistä välikorvatulehdusta. Vanhempien havainnoimien oireiden perusteella korvatulehdus "suattaapi olla, vuan suattaapi jottei uakkaan". Loppupäätelmänä oli, että äkillistä välikorvatulehdusta ei voida pelkästään oireiden perusteella erottaa tavallisesta hengitystieinfektiosta.

Äkillinen välikorvatulehdus on kyseessä ainoastaan silloin, jos lapsella todetaan samanaikaisesti:

• - Akuutti infektio, eli esimerkiksi ylähengitystieinfektio, flunssa
• - Märkäinen erite välikorvassa
• - Tulehduksen merkit tärykalvolla

Mikäli äkillisen välikorvatulehduksen kriteerit eivät näiden tekijöiden osalta täyty, lapselle ei missään tapauksessa tulisi antaa antibiootteja. "Varmuuden vuoksi" annettu antibioottikuuri aiheuttaa lapselle paljon haittaa.