Tiukempi määrittely akuutin välikorvatulehduksen diagnoosille

Yhdysvaltalainen lastenlääkäreiden yhdistys (American Academy of Pediatrics) uudisti vuonna 2013 suosituksiaan äkillisen välikorvatulehduksen hoidosta. American Academy of Pediatrics antaa ja ylläpitää hoitosuosituksia jäsenilleen samalla tavoin kuin Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ylläpitää Käypä hoito -suosituksia suomalaisille lääkäreille. Suosituksia oli edellisen kerran uudistettu 2004. Tällä kertaa suurin muutos tapahtui äkillisen välikorvatulehduksen toteamisessa. Yhdistyksen edustajan mukaan viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että oireet kuten kuume, ärtyisyys, korvakipu ja niiden yhdistelmät, eivät erottele äkillistä välikorvatulehdusta tavallisesta ylähengitystietulehduksesta. Tämän vuoksi diagnoosin perustaksi on nyt otettu tärykalvon ulkonäkö. Uuden suosituksen mukaan edellytyksenä äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosille on lääkärin havaitsema pullistuma tärykalvossa välikorvassa olevan märkäeritteen vuoksi. Tämä takaa paremmin oikean diagnoosin.

Toinen merkittävä muutos suosituksessa on, että myös 6-24 kuukauden ikäisille lapsille suositellaan yhdeksi hoitovaihtoehdoksi tulehduksen tarkkailemista ilman antibioottihoitoa oireiden ollessa lieviä. Aikaisemmin tätä suositeltiin vain 24 kuukautta vanhemmille lapsille. Mikäli lapsen vointi huononee tai oireet eivät helpotu 48-72 tunnin kuluessa, voidaan aloittaa antibioottihoito. Edellytyksenä äkillisen välikorvatulehduksen tarkkailemiselle ilman antibioottihoitoa on, että tulehdus todetaan vain toisessa korvassa ja korvasta ei vuoda märkää. Suosituksen mukaan on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät ja hyväksyvät tämän hoitomuodon. Lisäksi on tärkeää, että on olemassa mahdollisuus uusintatutkimukseen, mikäli lapsen vointi ei tarkkailun aikana parane.

Pienenä sivuhuomiona todettakoon, että suosituksen perustaksi kelpuutetusta 275 tutkimuksesta ainakin 25 on suomalaisten tekemiä, joten ainakaan tiedon puutetta ei Suomessa pitäisi korvatulehduksen suhteen olla.

Lisätietoa alkuperäisestä suosituksesta:

pediatrics-2013-lieberthal-peds.2012-3488.pdf

Liian kuuma anatomian kirja

Italialainen Bartolomeo Eustachi tutki ihmisen anatomiaa 1500-luvulla. Hänen löydöksensä olivat kuuma peruna katolliselle kirkolle, ja hänen teoksensa joutui odottamaan julkaisua 162 vuotta. Työn laadusta kertoo se, että teoksesta tuli oman alansa bestseller.

Bartolomeo Eustachi tutki myös korvan anatomiaa, ja oleellinen elin korvan toiminnassa, korvatorvi, kantaa edelleen hänen nimeään. Korvatorvi, eli englanniksi Eustachian tube, huolehtii välikorvan paineen tasauksesta. Koska tärykalvo sulkee ilmareitin välikorvaan, korvalla on oltava menetelmä välikorvan paineen tasaamiseen tärykalvon ulkopuolella olevaa ilmanpainetta vastaavaksi. Se on korvatorvien tehtävä. Nuhaisen lentomatkustajan vihlova kipu korvassa koneen laskeutuessa on muistutus korvien ilmanpaineen tasauksen  tärkeydestä.

Korvatorvia on yksi molempia korvia varten. Korvatorvi alkaa välikorvasta ja päättyy nenäontelon sivulle. Suurimman osan ajasta korvatorvet ovat sulkeutuneina, mutta nielaisun aikana ne avautuvat hetkeksi. Nielaistessamme suulaen takaosa liikkuu. Suulakea liikuttavat pienet lihakset ovat yhteydessä myös korvatorviin, jotka avautuvat hetkeksi päästäen ilman kulkemaan lävitseen.

Korvatorvet, ja niiden luonnostaan puutteellinen toiminta pienillä lapsilla, ovat oleelliset tekijät korvatulehduksen syntymekanismissa. Erilaiset eritteet, kuten lima tai vaikkapa väärään paikkaan joutunut vauvan maito, kulkeutuvat korvatorvia myöten välikorvan ja nenäontelon välillä. Eritteiden mukana välikorvaan pääsevät myös korvatulehduksia aiheuttavat mikrobit.

Korvatulehdus ei tartu

Kun lapsella on äkillinen välikorvatulehdus, on luonnollista olla huolissaan sen tarttumisesta sisaruksiin ja muihin lapsiin. Onneksi välikorvatulehdus ei tartu muihin ihmisiin. Äkillinen välikorvatulehdus syntyy tavallisesti flunssan seurauksena. Flunssan eli virusperäisen ylähengitystietulehduksen seurauksena korvien limakalvot turpoavat ja välikorvaan kertyy nestettä ja limaa. Se luo otolliset olosuhteet elimistössä jo valmiiksi asustavien bakteerien voimakkaalle lisääntymiselle, jolloin tuloksena on bakteeritulehdus. Toisen korvan bakteeritulehdus ei välttämättä aiheuta tulehdusta toiseen korvaan. Flunssavirukset tietenkin tarttuvat ihmisestä toiseen, mutta se ei automaattisesti tarkoita korvatulehduksen syntymistä. Flunssaviruksiin tepsii parhaiten käsien pesu, jolloin virusten elimistöön pääsemisen riski pienenee, kun käsillä kosketellaan suuta, nenää tai silmiä.

Ksylitoli vähentää lasten korvatulehduksia

Ksylitoli eli koivusokeri on kasveista saatava sokerialkoholi. Koivun lisäsi ksylitolia on esimerkiksi mansikoissa, vadelmissa, luumuissa ja pihlajanmarjoissa; luultavasti pieniä määriä lähes kaikissa kasveissa. Vuosikymmeniä on tiedetty, että ksylitoli vähentää hampaiden plakin muodostusta, ja siten myös kariesta. Plakkia syntyy vähemmän, koska ksylitoli estää Pneumococcus-bakteerien kasvua hampaiden pinnalla.

Samaisen Pneumococcus-bakteerin sukulaiset aiheuttavat suuren osan korvatulehduksista. Suomalaisissa tutkimuksissa havaittiin parikymmentä vuotta sitten, että ksylitolin käyttö vähentää myös lasten korvatulehduksia. Ksylitoli näyttää estävän Pneumococcus- ja Haemophilus-bakteerien kiinnittymistä nenänielun soluihin. Korvatulehduksen aiheuttava bakteeri on usein peräisin juuri nielusta. Ksylitolin hyöty on sen ennaltaehkäisevässä vaikutuksessa. Flunssaoireiden ilmaantuessa on jo liian myöhäistä hyötyä ksylitolista.

Päiväkotiympäristöissä tehtyjen tutkimusten valossa ksylitolin säännöllinen ja runsas käyttö vähentää korvatulehduksia 25-40% verrattuna lapsiin, jotka eivät käytä ksylitolia. Siirappimuodossa nautitun ksylitolin vaikutus korvatulehdusten vähenemiseen on tutkimuksissa ollut keskimäärin 30%, kun taas ksylitolipurukumin käyttö vähensi tulehduksia jopa yli 40%. Siirappimuodossa ksylitoli on annettu pienille lapsille, jotka eivät vielä osaa pureskella. Purukumilla sinänsä ei ollut vaikutusta tuloksiin, sillä vertailuryhmissä käytettiin purukumia, joka ei sisältänyt ksylitolia.

Suositellut ksylitolimäärät ovat aika suuria: 5-10 grammaa päivässä tarkoittaa 5-10 tyynyä täysksylitolipurukumia tai 9-18 imeskelytablettia päivässä. Ksylitolia tulisi nauttia päivittäin ainakin kolme erillistä kertaa viikon jokaisena päivänä. Ksylitoli imeytyy ruuansulatuskanavassa epätäydellisesti, joten herkimmille ihmisille suuri määrä voi aiheuttaa vatsaoireita.