Korvatulehduksen vaiheet

Korvatulehdukset eivät ole veljiä keskenään, mutta säännönmukaisuutta niistäkin löytyy. Oheisessa kuvassa on havainnollistettu välikorvaan kertyvän nesteen eri vaiheet korvatulehduksen aikana.

1. Flunssan eli ylähengitysteiden virustulehduksen aikana välikorvaan kertyy ohutta ja kirkasta tulehdusnestettä sekä limaa. Osa nesteestä poistuu korvatorven kautta nieluun.
2. Välikorvassa bakteerit alkavat lisääntymään ja tuottavat paksua märkää eritettä eli mätää, joka täyttää välikorvan. Märkä ei mahdu helposti korvatorvista ulos, joten tärykalvo pullistuu. Ilmiö aiheuttaa korvakivun, joka kuitenkin loppuu paineen hellittäessä. Tämä vaihe kestää ainoastaan tunteja tai päivän.
3. Tulehdus paranee, mutta kestää jopa kuukausia ennen kuin kaikki ylimääräinen lima ja tulehdusneste ovat poistuneet välikorvasta.
4. Joskus neste ei kokonaan poistukaan, vaan syntyy liimakorvatauti. Lapsen kuulo heikkenee, koska välikorvassa on kaiken aikaan tärykalvon normaalia liikettä estävää nestettä. Tilan havaitseminen ei ole helppoa. Liimakorvatauti on kivuton, eikä lapsi osaa kertoa kuulonsa huononemisesta. Tämän vuoksi on tärkeää tarkistaa korvat muutaman kuukauden kuluttua korvatulehduksen toteamisen jälkeen.

Influenssarokotus saattaa vähentää korvatulehduksia

Hiljattain julkaistu tutkimus (European Journal of Pediatrics, julkaistu 30.9.2012) raportoi H1N1-influenssarokotuksen saaneilla lapsilla olevan huomattavasti vähemmän korvatulehduksia kuin influenssaa vastaan rokottamattomilla lapsilla.

Tutkimuksessa 46 turkkilaista, 6-60 kuukauden ikäistä lasta saivat H1N1-rokotuksen. Heitä verrattiin 46 rokottamattomaan, samanikäiseen lapseen. Tutkimuksen alussa kaikki lapset olivat terveitä, ja heitä seurattiin 4-8 viikkoa vuoden 2009-2010 H1N1-influenssaepidemian aikana.

Rokotettujen lasten ryhmässä 6,5 % lapsista sai äkillisen korvatulehduksen ja 23,9 % lapsista liimakorvataudin oireita (Otitis Media with Effusion). Rokottamattomien ryhmässä 17,4 % sai äkillisen korvatulehduksen ja 23,9 % liimakorvataudin oireita.

Käytän tässä liimakorvataudin oireet -termiä kuvaamaan englanninkielistä termiä Otitis Media with Effusion, koska sopivaa suomenkielistä vastinetta ei ole olemassa. Termi kuvaa tilannetta, jolloin välikorvassa on eritettä ilman varsinaisen infektion oireita, kuten äkillisessä korvatulehduksessa. Suomessa varsinaisesta liimakorvataudista puhutaan, ellei erite välikorvasta ole poistunut kolmessakaan kuukaudessa ja on muuttunut sitkeäksi, liimamaiseksi aineeksi.

Johtopäätöksiä ei kuitenkaan voi tehdä vain vertaamalla korvatulehdusten esiintymistä ryhmien välillä, koska monen tekijän tiedetään altistavan korvatulehdukselle. Tutkijat arvioivat ryhmiä ottaen huomioon sellaisia riskitekijöitä kuin lapsen sukupuoli - korvatulehdus on yleisempi pojilla -, päivähoitopaikka, passiivinen tupakointi, jatkuvat ylähengitystietulehdukset lapsella ja lapsen sisaruksilla, tuttipullon ja tutin käyttö.

Riskitekijät huomioon ottaen tutkijat saivat tulokseksi, että rokottamattomilla lapsilla on 2,9 kertaa suurempi riski saada liimakorvataudin oireita verrattuna rokotettuihin lapsiin. Yllättävää oli, että analyysi ei tukenut äkillisen korvatulehduksen lukumäärän perusteella tulevaa käsitystä, että ne ovat yleisempiä rokottamattomilla lapsilla. Tutkijoiden otettua huomioon kaikki eri korvatulehduksen tekijät, he eivät voineet tehdä tieteellisesti pitävää johtopäätöstä influenssarokotuksen vähentävästä vaikutuksesta äkillisissä korvatulehduksissa.

Mitä tutkimuksesta siis jäi käteen? Ainakin se, että influenssarokotus vähentää liimakorvataudin oireita, ja saattaa vähentää äkillisiä korvatulehduksia. Toisaalta tietenkin se tutkijoiden itsensä ehdottama lisätutkimusten tarve.

Liimakorvatauti

Liimakorvatauti tarkoittaa tilaa, jossa välikorvassa esiintyy paksua eritettä useita kuukausia. Liimakorvatauti havaitaan usein akuutin korvatulehduksen jälkeen, kun useatkaan antibioottikuurit eivät poista välikorvan nestettä. Liimakorvatauti on vakava tila, sillä se on tutkimuksissa yhdistetty oppimisvaikeuksiin. Pahimmillaan liimakorvatauti voi aiheuttaa pysyvän kuulovaurion, mutta onneksi se on erittäin harvinaista.

Liimakorvataudin syntymekanismia ei täysin tunneta. Eräs teoria on, että tautitila syntyy sisäkorvan hapenpuutteesta. Sisäkorvan ilmastoinnista ja paineen tasauksesta huolehtii välikorvasta kurkkuun johtava kanava, korvatorvi. Pienillä lapsilla korvatorvi on luonnostaan ahdas. Jos korvatorvi tukkeutuu pitkäksi aikaa, vaikkapa akuutin korvatulehduksen jälkeen, niin välikorvan limakalvon rakenne voi muuttua ja limakalvo alkaa erittää paksua liimamaista eritettä.

Liimakorvatauti voi olla pitkän aikaa huomaamaton, koska toisin kuin akuutti korvatulehdus se ei aiheuta kipua korvassa. Usein liimakorvatauti havaitaan, kun lapsen kuulon epäillään heikentyneen. Erite korvassa estää normaalin kuulemisen. Lapsi kuulee äänen huonosti ja vääristyneenä. Lapsen puheen kehittyminen voi viivästyä ja hänellä voi esiintyä käytöshäiriöitä. Vanhemmat ajattelevat lapsen olevan tuhma tai itsepäinen, kun hän ei kuule tai ymmärrä vanhempiensa puhetta.

Liimakorvataudin diagnosoinnissa käytetään tärykalvon liikkuvuuden arviointia, sillä välikorvassa oleva erite huonontaa tärykalvon normaalia liikkuvuutta. Yleisenä hoitokeinona käytetään tympastomiaa, eli pienten ilmastointiputkien asentamista tärykalvoon. Välikorva ilmastoidaan tärykalvon kautta ja samalla erite poistetaan. Nesteen poistuttua välikorvasta lapsen kuulo paranee, joka on usein hoidon tärkein tavoite.

Antibioottien käyttö varhaisessa iässä altistaa tulehdukselliselle suolistosairaudelle

Kaksi tutkimusta tukevat antibioottien varhaisen käytön ja tulehduksellisten suolistosairauksien välistä yhteyttä. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat kroonisia tauteja, joista yleisimpiä ovat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus. Tauteja esiintyy eniten länsimaissa, joissa hygieniataso on korkea ja antibiootteja käytetään paljon.

Lasten tulehdukselliset suolistosairaudet ovat kaksinkertaistuneet USA:ssa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa esiintyvyys on tuplaantunut parissa kymmenessä vuodessa. KELA:n tilastojen mukaan tulehdukselliset suolistosairaudet ovat nelinkertaistuneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suomalaisilla, ja taudista on hyvää kyytiä tulossa kansansairaus. Koska perinnölliset tekijät selittävät vain osan tapauksista, tutkijat ovat etsineet yleistymisen syynä olevia ympäristötekijöitä.

Eräs ympäristötekijöistä on auringonvalon vähyys ja siitä johtuva D-vitamiinin puute. Tulehdukselliset suolistosairaudet yleistyvät, mitä pohjoisemmaksi mennään. Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tasaisesti vähentynyt 1950-luvulta lähtien. Tilannetta yritetään parantaa lisäämällä D-vitamiinia muun muassa maitoon ja antamalla uusia suosituksia korkeammista päivittäisistä D-vitamiiniannoksista.

Tulehduksellisissa suolistosairauksissa suoliston bakteeritasapaino on häiriintynyt. Sen vuoksi laajakirjoisten antibioottien käytön ajatellaan olevan eräs sairauden yleistymisen syy. Laajakirjoiset antibiootit muuttavat suoliston bakteeritasapainoa hävittämällä suoliston normaalille toiminnalle välttämättömiä bakteereja.

Brittiläisessä tutkimuksessa [1] todettiin lapsuuden aikaisten antibioottihoitojen kasvattavan riskiä sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen myöhemmällä iällä. Suurin riski oli ihmisillä, jotka saivat antibiootteja alle yhden vuoden ikäisinä. Kanadalaisessa tutkimuksessa [2] todettiin alle viisi vuotiaina välikorvatulehduksen sairastaneilla lapsilla olevan lähes kolminkertainen riski sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen. Tutkijat arvelevat korvatulehdusdiagnoosin kuvaavan antibioottien käyttöä, eli korvatulehdusta sairastaneet lapset olivat saaneet ensimmäisen antibioottikuurinsa varhaisessa iässä.

Lähteet:

[1] M.P. Kronman, et al., "Antibiotic exposure and IBD development among children: a population-based cohort study." Pediatrics. 2012;130:e794–e803.

[2] S.Y. Shaw, et al., "Association between early childhood otitis media and pediatric inflammatory bowel disease: An exploratory population-based analysis." J Pediatr. 2012 Oct 17.